Lähihoitaja Christa on unelmatyössään synnyttäneiden osastolla

Parasta ovat vauvat ja ihmeellisintä se, kuinka äiti kasvattaa vatsassaan aivan uutta elämää. Työ saa lähihoitaja Christa Ekforsin sydämessä yhä läikähtämään, kun työuraa on takana kymmenen vuotta.

Nykyisessä työpaikassaan Jorvin sairaalan synnyttäneiden osastolla N6 Ekfors on työskennellyt pian vuoden päivät. Uran varrelle on mahtunut töitä kaupungilla kehitysvammaisten ryhmäkodissa sekä HUSissa lasten kotisairaalassa ja Uuden lastensairaalan päivystyksessä.

Työ lasten ja vauvojen parissa on aina ollut lähellä Ekforsin sydäntä. Ammatinvalinnassa on inspiroinut oma äiti, joka on myös lähihoitaja. Molempia on ajanut halu auttaa ja hoitaa ihmisiä.

Mukana vauvamatkan alussa

Synnyttäneiden osastolla N6 hoidetaan äitejä ja vauvoja synnytyksen jälkeen. Ekfors ja muut ammattilaiset huolehtivat siitä, että perhe saa ohjausta vauvan hoitoon ja äidin toipumiseen.

Päiviin mahtuu esimerkiksi imetysohjausta, vauvan verensokeriseurantaa ja paljon perushoidossa auttamista.

Työssään Ekfors kohtaa kymmeniä perheitä viikossa. Vuoroja hän tekee laidasta laitaan, mutta niistä jokaisen sisältö rakentuu äidin ja vauvan tarpeiden ja kotiutumisten ympärille.

Työn vire on usein hyvin positiivinen.

“On ihanaa, kun perheille syntyy vauva ja saan olla siinä matkassa mukana.”

Keskeneräisyys sallittu

Lähihoitajan työnkuva on hyvin samankaltainen kuin kätilöllä, mutta esimerkiksi iv-lääkkeitä, eli laskimoon annettavia lääkkeitä, he eivät anna. Yksikössä töitä tehdään aina toista tukien, usean ammattilaisen voimin.

Työporukkaan mahtuu niin “aina” talossa olleita konkareita kuin tuoreempiakin ammattilaisia. Erilaisuus osataan nähdä täällä rikkautena, eikä täydellisyyttä vaadita. Ekforsilla on taustaa lasten puolelta, mikä tuo itsevarmuutta nykyiseen työhön.

“Kaikki ovat hyväksyneet sen, että jokainen on eri kohdassa uraansa. Kukaan ei oleta, että asioita osaisi heti. On helppoa olla töissä, kun voi kysyä apua. Saa olla raakile hetken aikaa.”

Parasta työssä on Ekforsin mukaan se, että melkein jokaisessa työvuorossa oppii jotain.

“Työporukka on ihan mahtava. Kaikki ottivat minut lämpimästi vastaan. Ilmapiiri on avoin ja lämmin, saa olla sellainen kuin on.”

Hyvältä tuntuu myös perheiden auttaminen ja ne kiitoksen sanat, joita niin usein työssä kuulee. Ekforsin mukaan perheet ovat usein hyvin kiitollisia, vaikka itsellä olisi olo, että heidän luonaan olisi halunnut viipyä kauemminkin.

Nyt Ekfors tuntee olevansa oikeassa paikassa.

“Tämä on unelmatyöpaikkani. Olen siellä, mistä pikkutyttönä haaveilin.”