"Salapoliisityö Porvoon sairaalassa koukutti lääkärin"

HUS:n Porvoon sairaalan akuutin lääkäri, valmiuspäällikkö Reetta Rönkkö palasi maaliskuussa Suomeen työskenneltyään yli vuoden ajan kansainvälisesti arvostetussa Christchurch Hospitalissa Uudessa-Seelannissa. Australian ja Uuden-Seelannin yhteisen akuuttilääketieteen järjestön akutologit ovat monille lääkäreille tuttuja myös HUS:ssa vierailevina kouluttajina. Rönkkö sanoo, että erilaisten järjestämistapojen ja resurssien takia useita toimintamalleja on vaikea tuoda sellaisenaan Suomeen, mutta yksi tärkeimmistä havainnoista ei maksa mitään.

”Uudessa-Seelannissa korostui kohtelias ja ystävällinen käytös sekä potilaita että kollegoita kohtaan huolimatta siitä, miten kovan stressin alla työskentelee. Silloin sitä stressiä ei levitä ympärilleen, ja se auttaa sujuvan toiminnan alla”, Rönkkö sanoo.

Alunpitäen hän meni Porvooseen erikoistumaan anestesiologiaan. Päivystystyö vei kuitenkin mukanaan ja samanaikaisesti akuuttilääketiede oli kypsynyt Suomessa erikoisalaksi muiden joukossa. Erikoisala sai vaihtua akuuttilääketieteeseen.

Valitse oikea ympäristö kasvaa akutologiksi

Rönkkö on aiemmin työskennellyt hetkittäin myös terveyskeskuslääkärinä Lapin pienillä paikkakunnilla. Niiden terveyskeskuksissa pitää tehdä itsenäisiä päätöksiä, olla luova ja keksiä ratkaisuita moneenkin pulmaan, sillä taustatukea ei välttämättä ole paikalla. Porvoon sairaalan päivystyksessäkin luovuudelle on tarvetta, mutta erikoistuvilla lääkäreillä ja kokemattomilla päivystäjillä on aina vastaava lääkäri tukena. Tämän kautta päätöksen voi varmistaa, ja monessa tapauksessa päätös tuleekin kierrättää seniorin kautta.

”Porvoossa on hyvä yhteishenki. Myös valmiiden erikoislääkärien ja seniorien keskuudessa on hyvä, keskusteleva kulttuuri. Akuuttilääketieteen henki toteutuu hyvin – töissä on akuuttilääketieteen erikoislääkäreitä ja toimintaa kehitetään jatkuvasti.

Akuuttilääketieteen koulutukset ovat vakiintuneita. Koulutus- ja simulaatioharjoittelu on viikoittaista. Pienen sairaalan etuihin kuuluu sujuva yhteys anestesiologeihin.

”He antavat muun muassa ventilaatio-opetusta ja täällä se tarkoittaa, että ventilaatiota tehdään oikeille potilaille, ei jäykille nukeille.”

Rönkkö sanoo, että akuuttilääkärin on tärkeää ymmärtää, miten päivystyksen lisäksi kaikki palvelut sen ympärillä toimivat: mitä ensihoito tekee, mitä sopimuksia palvelutalojen kanssa on tehty erilaisten tapausten lähettämisesti päivystykseen.

”Ensihoito on osa akuuttilääketiedettä ja meillä tavoitteena on mahdollistaa lääkärien tutustuminen ensihoidon työhön.”

”Akuutti on makeaa salapoliisintyötä”

Miksi Rönkkö valitsi päivystystyön anestesian tai terveyskeskusten sijaan? Hän sanoo, että akuuttilääkäri kohtaa potilaan tuoreeltaan, kun häntä ei ole vielä diagnosoitu.

”Päivystyksessä kootaan pala palalta mistä on kyse, kerätään palapelin palasia: labraa, kuvantamista, tarkennetaan potilaan historiaa. Se palapeli ei välttämättä valmistu, mutta kuva alkaa selkeentymään. Se on makeaa salapoliisintyötä.” 

Hän sanoo, että hoitopäätöksen on synnyttävä nopeasti. Silloin on hyväksyttävä myös se, että kuvan vielä tarkentuessa se päätös voi olla ollut myös väärä, mikä pitää pystyä kestämään.

Rönkkö kuvailee, että akuuttilääkäri voi pohtia miettineensä myös muita vaihtoehtoja, mutta ne eivät sovi kuvaan juuri nyt.

”Akuutti on se hoidon alku, ja siinä yritetään pääasiassa karsia mistä ei todennäköisesti ainakaan ole kyse, ja karsitaan ne vakavimmat vaihtoehdot pois.”

Pienessä yksikössä voi edetä uralla yllättävän nopeasti

Rönkkö sanoo, että lääkärinä pienessä yksikössä eteen tulee nopeasti vastuullisia tehtäviä. Hän itse päätyi nopeasti sijaistamaan ensihoidon vastuulääkäriä, ja otti tehtävän seuraavaksi vastaan pidempänä toimeksiantona.

”Pienessä sairaalassa kaikki on mahdollista. Tein puolet työajasta sitä työtä ja puolet ajasta akuuttilääketieteen erikoistumisopintoja.”

Vastuun myötä koko sairaalajärjestelmä ja HUS-alue avautuvat omassa työarjessa uudella tavalla. Rönkkö kuvailee, että pienessä yksikössä lääkäriltä odotetaan toimeen tarttuvaa työotetta. Tehtävä kerrallaan sairaalaan kotiutuu sitä mukaan, kun eri osastot ja niillä työskentelevät ihmiset tulevat tutuiksi. Se helpotti, kun vehreä Uusi-Seelanti vaihtui kelirikon kynnyksellä olevaan Suomeen.

”On helppo palata tuttuun toimintaympäristöön, jossa työskentelee mukavia ihmisiä.”

Rönkkö sanoo tuntevansa Porvoon sairaalassa ainakin kasvoilta lähes koko talon henkilökunnan, myös laitoshuoltajat ja logistiikan ammattilaiset.

”Olen perusutelias ihminen ja kiinnostunut siitä, mitä muut tekevät. Mutta sillä on merkityksensä – jos tulee suuronnettomuus, kaikki pyörii paremmin kun tuntee ihmiset ja toimintatavat.”