Susanna on vaihtanut vakituisen työn neljä kertaa määräaikaiseen - "Tarinan opetus on, että lähde läpyttää”
Susanna Ahonen on tehnyt työurallaan useita rohkeita siirtoja. Porilaislähtöinen median, äidinkielen ja viestinnän ammattilainen on vaihtanut vakituisen työpaikan neljä kertaa määräaikaiseen luottaen, että asiat kyllä kääntyvät parhain päin.
– Tarinan opetus on se, että lähde läpyttää ja vauhti korjaa virheet, hän sanoo ja nauraa leveästi päälle.
– Mulla on aina ollut sellainen periaate, että jos työpaikassa on jotain nihkeää, lähden menemään. Sen tähden olen vaihtanut työpaikkaa aika monta kertaa, hän jatkaa hymyillen.
Heti perään Susanna toteaa, että se on kärjistetysti sanottu. Mutta läpi uransa hän on uskaltanut luottaa vaistoonsa ja tehdä liukkaita liikkeitä, jotka ovat lopulta kääntyneet parhain päin.
Susanna kertoo, että hän on aina ajautunut oikeisiin paikkoihin oikeaan aikaan. Kaikki alkoi, kun hän opiskeli viestintätieteitä 90-luvulla. Kaikki opiskelukaverit halusivat toimittajaksi. Ja niin hänkin päätti haluta. Tuohon aikaan koko maailma oli avoin.
– Valmistuin täydelliseen aikaan, kun lama oli ohi. Mihin tahansa halusit mennä, sinut haluttiin palkata. Menin Kansan Uutisiin, mikä ei ehkä ollut se järkiratkaisu. Mutta yhteiskunnalliset asiat kiinnostivat silloin.
Susanna työskenteli toimituksessa aikansa, mutta jatkuvasti jokin tuntui olevan huonosti. Oli pulaa rahoituksesta ja toistuvia yt-neuvotteluja.
– Ja usko tai älä, mutta kyllästyin myös jatkuviin bileisiin. Niistäkin voi saada tarpeekseen, hän nauraa.
Susannalla oli vakituinen paikka toimituksessa, mutta hän päätti vaihtaa sen äidinkielenopettajan viiden kuukauden vuorotteluvapaan sijaisuuteen. Vaikka ratkaisu oli hurja, hän päätti luottaa intuitioonsa.
– Neljä kertaa urallani olen vaihtanut vakipaikan johonkin epämääräiseen sijaisuuteen. Ja joka kerta on käynyt aivan älytön pulla. Niin nytkin. Minut vakinaistettiin lopulta opettajan virkaan.
Yhdeksän vuotta ulkomailla
Opettajan pesti päättyi, kun Susanna muutti miehensä kanssa Luxemburgiin. Suomen kielen asiantuntijalla oli kuitenkin vaikea löytää töitä ranskan- ja saksankielisessä hallintokaupungissa.
– Siellä olisi pitänyt olla joku lakimies tai kirjanpitäjä. Tein lopulta oikolukijan hommia EU-tuomioistuimessa. Se oli niin tylsä työ, että mietin, että jos tylsyyteen voi kuolla, niin kuolen tänne. Työ oli niin puuduttavaa, että pelkäsin hyppääväni vielä 17. kerroksessa olevan toimiston ikkunasta, jos en lopeta.
Hän marssi pomonsa luo ja kysyi, kuinka täältä voi irtisanoutua.
– Pomo ei itseasiassa edes tiennyt, koska kukaan ei ollut lopettanut siellä hänen aikanaan. EU-työt ovat kuin kultainen häkki. Ne ovat niin varmoja ja hyvin palkattuja, että harva sieltä lähtee.
Luxemburgiin muuton seurauksena Susanna oli joutunut luopumaan teatteriharrastuksestaan. Sen tilalle hän keksi alkaa vetää ryhmäliikuntatunteja.
– Se on vähän kuin esiintymistä, mutta ei voi puhua niin paljon. Niitä kun vetää, on onnistuttava siinä hetkessä.
Jumppatuntien ohella hän työskenteli sisällöntuottajana seuraavat pari vuotta. Erilaisten tv-sarjojen jaksokuvausten kirjoittaminen oli leppoisaa hommaa, mutta ei kuitenkaan mikään kaikista kiinnostavin pesti. Susanna palasi opettajan työhön kansainväliseen kouluun ja sai lopulta haaveilemansa paikan Eurooppa-koulusta.
– Tietysti siinä kävi niin, että kun vihdoin sain paikan, jota olin kytännyt kaikki ne vuodet, pistimme kämpän myyntiin ja palasimme Suomeen, hän naurahtaa.
Paluu Suomeen
Koko Luxemburgissa vietetyn ajan Susannasta tuntui, että työpaikat odottivat häntä Suomessa. Kunhan lentokoneen laskutelineet vain koskettaisivat kiitorataa, olisivat työnantajat jonossa pyytämässä häntä hommiin.
– Mutta eivät ne olleet, hän nauraa.
Susanna soitteli vanhoille kavereilleen, että nyt tarvitsisi saada töitä. Keskustelu erään ystävän kanssa jäi mieleen. Tämä työskenteli erään ison talouslehden päätoimittajana.
– Hän tokaisi, että en minä voi sinua tänne ottaa. Ei kukaan enää tarvitse kirjoittavia toimittajia. Jos osaat vain kirjoittaa, niin unohda. Hän sanoi sen juuri sillä tavalla kuin hyvä ystävä voi toiselle sanoa.
Susanna päätti ryhtyä etsimään mielekkäitä hommia toden teolla. Sitä varten tarvittiin LinkedIn-profiili. Avuksi hän pestasi ystävänsä, joka työskenteli opettajana Laajasalon opistossa. He viettivät iltaa tarkoituksenaan laittaa profiili kuntoon. Seuraavana aamuna ystävä äkkäsi, että Laajasaloon etsittiin viestinnän opettajaa.
Seuraavat vuodet hän opetti opistossa viestintää, äidinkieltä ja kirjoittamista eri opintolinjoille. Koronapandemia kuitenkin muutti opettamisen etäilyksi, mikä ei enää tuntunut mielekkäältä.
Vastaan tuli äitiysloman sijaisuus Uutismedian liitossa. Susanna oli jälleen tilanteessa, jossa hän oli vaihtamassa työpaikkaa ilman varmaa tietoa tulevasta. Haastatteluhetkellä hän kuitenkin kertoo, että hänen työnsä jatkuu jälleen, vaikka sijaisuus päättyi.
Mutta mistä sellainen rohkeus oikein kumpuaa?
– Yksi tärkeimmistä tavoista, miten suunnistan tässä maailmassa, on sosiaalisuus. Uskon, että aina on jotain työtä. En ole sen suhteen ronkeli. Tärkeintä on, että ympärilläni on kivoja tyyppejä. Voin oikeastaan tehdä mitä vaan, kunhan ympärillä on hyviä ihmisiä.
Ja ryhmäliikuntatunteja hän vetää edelleen.
– Vapaa-ajan lisäksi olen vetänyt niitä työkavereille jokaisessa työpaikassani jo vuosien ajan, Susanna hymyilee.
Artikkeli julkaistu vuonna 2022.
Tarttumisen arvoisia tilaisuuksia
Sinun ei tarvitse olla paras löytääksesi työpaikan. Riittää, että olet sopiva. Sopivuuteen vaikuttavat erilaiset taustat ja työkokemukset, kovat ja pehmeät taidot sekä arvomaailmat. Jobly on uusi työnhakupalvelu, josta löydät juuri sinulle sopivia tarttumisen arvoisia tilaisuuksia.